Mika Honkalinna

 

Ajojäät.

Meille täällä Pohjolassa asuville vuodenaikojen jyrkkä vaihtelu tarjoaa huikean hienot olosuhteet harrastaa luonnonvalokuvausta. Jokaisella vuodenajalla on omat erityispiirteensä ja ilmiönsä. Jottei kevääntulo menisi päämäärättömäksi ryntäilyksi kaiken runsauden keskellä, niin kannattaa huomioida muutamia siihen liittyviä kuvauksellisia erityispiirteitä, joiden pariin luonnonvalokuvaajana itsekin palaan vuosi vuoden jälkeen.

Muuttolinnut

Muuttolinnut ovat näkyviä ja kuuluvia kevään airueita. Nykyisten digikameroiden, keskivertopokkarit mukaan lukien, zoom-objektiiveillä pääsee varsin suuriin suurennussuhteisiin. Niillä yltää monesti kuvaamaan hieman arempiakin lintuja ilman erityistä piiloutumista. Esimerkiksi auto on hyvä piilokoju, josta käsin voi kuvata vaikkapa pellolle tai muulle avoimelle paikalle kokoontuneita muuttolintuja. On kuitenkin muistettava, että muuttomatkan uuvuttamia lintuja ei saa missään tapauksessa jahdata tai hätyyttää kuvausinnostuksen keskellä.

Merihanhet

Lumirättisateet

Maaliskuulta eteenpäin lumisateet tulevat monesti suurina hiutaleina, ja mitä pidemmälle kevättä mennään, sitä suuremmiksi ja kuvauksellisemmiksi lumirätit tavallisesti kasvavat. Näihin sateisiin kannattaa varautua jo ennakolta sääennusteita tutkimalla ja miettimällä kuvauskohteet valmiiksi. Komeimmat rättisateet ovat usein lyhytkestoisia kuuroja ja jos sateen alkaessa alkaa vasta kotona miettiä kuvaussuunnitelmia, on yleensä jo myöhässä. Polttoväliä, suljinaikaa ja himmenninaukkoa vaihtelemalla saa mielenkiintoisia lumisadetutkielmia vaikkapa metsänäkymistä tai lumisaateen keskellä värjöttelevistä muuttolinnuista.

Kevään kukat

Huuhtikuun lopulla – toukokuun alussa ensimmäiset kevätkukat, leskenlehdet, vuokot ja näsiä puhkeavat kukkaan eteläisessä Suomessa. Nämä kasvit ovat valinneet kukkimisjankohtansa kuvaajaa ajatellen: maapohja on tasaisen lakastuneen ruskea, eikä muu kasvusto ja ylenpalttinen vihreys ole vielä häiritsemässä. Kevään kuulas valo lankeaa lehdettömien puiden läpi maahan asti. Samoihin aikoihin alkavat koivut tulla hiirenkorvalle. Vastavalo on voimaa ja erityisesti se pätee hiirenkorvalla olevien koivujen kohdalla, kuvaapa sitten yksittäistä lehdykkää, oksaa tai kokonaistaa puuta. Tämä lyhyt hiirenkorvahetki lyö koko maisemaankin aivan omanlaisensa tunnelman ja herkkyyden, jota kannattaa tutkiskella kamerankin läpi erilaisista kuvakulmista eri vuorokaudenaikoina.

Ja kun tähän kevään ensikukkien ja hiirenkorvien aikaan tulee se sakea lumirättisade joka peittelee maan valkoisellaan, niin silloin pitää kuvaajan unohtaa kaikki muu ja sonnustautua mitä pikimmiten maastoon! Tälläiset olosuhteet ovat verraten harvinainen ilmiö ainakin Etelä-Suomessa: keskimäärin kerran vuosikymmenessä.

Majavan voi löytää vesistöjen sulapaikoista.

Vesistöjen ensimmäiset sulapaikat, etenkin matalilla ruovikko- ja luhtarannoilla houkuttelevat tavallisesti runsaasti siivekkäitä ja joitain nisäkkäitäkin. Sen sijaan, että yrittäisi lähestyä ja pelotella lintuja ilman piilokojua, on parempi valita jokin hyvä, valo-olosuuhteet ja taustat huomioiva tarkkailupiste rantamättään tai –karikon kupeelta ja antaa tapahtumien tulla luoksesi. Tälläisten sulien äärellä on tavallisesti jatkuvaa lentoliikennettä lintujen tullessa ja lähtiessä, jolloin pääsee helposti tallentamaan hyviä lentokuvaustilanteita. Päälle jotakin tummahkoa, maastoon sulautuvaa vaatetta, hyvät eväät, riittävästi aikaa ja sitten vain kevätaurinkoon odottelemaan tilanteiden kehittymistä. Tarvittaessa omaa naamiointiaan voi parannella vaikkapa naamioverkolla.

Jäidenlähtö

Jäidenlähtö on visuaalisesti kiehtova tapahtuma, etenkin juuri ne päivä pari kun  jääkenttä alkaa tummua, lohkeilla ja viimein murtua lautoiksi, paloiksi ja sohjoksi. Joskus tuulet työntävät niitä järven- ja merenseliltä komeiksi röykkiöiksi  ja teleiksi rannoille. Juuri ennen jääkentän murtumista kannattaa hakeutua hieman korkeammalle paikalle, josta käsin pääsee tutkimaan jääkenttää hieman yläviistosta. Näin jään hieno kuviointi uurteineen ja railoineen tulee parhaiten esiin. Aurinkoisen iltapäivän tai illan lämpimän keltaisissa valoissa vaaleanharmaan ja syvän siniharmaan sävyinen jää on tavallisesti kauneimmillaan.